'' When life gives you lemons, extract the juice and use it to draw a treasure map in invisible ink. That really works! Seriously! '' -Dipper
Noniin, viimein elämässäni tapahtuu jotain sellaista, missä on oikeasti ainesta tulla kirjoitetuksi. Tai no ainakin melkein.
Tänään puhutaan ihmissuhteista.
Mulla itselläni on yksi ystävä, jonka mä olen tuntenut jo reilu 10 vuotta. Me ollaan tunnettu ihan pennusta asti, ja me tunnetaan toisemme läpikotaisin. Me kerrotaan toisellemme juttuja joita ei kerrota muille ja näytetään suruja ja iloja joka muilta pidetään visusti piilossa. On ihanaa kun on joku, jolle voi soittaa itku kurkussa, vaikka syy itkuun olisikin turha. Tällaisista ihmisistä tahtoo pitää kiinni kynsin ja hampain ( Nyt jos ootte iskenyt hampaat parhaan kaverinne pohkeeseen, voitte irrottaa sillä kyse on kielikuvasta )
Jossain vaiheessa meidän ystävyyssuhde vaan meni sille tasolle, ettei 'ystävyys' enää oikein riittänyt terminä kuvaamaan sitä sidettä, joka meidän välillä on. Mä ajattelen tän henkilön enemmän perheen jäsenenä, ehkä jonkinlaisena siskona, muttei kuitenkaan ihan siskonakaan.
Kun lukio alko, mä pelkäsin. Pelkäsin, että uusien kavereiden myötä se tajuu kuinka paljon parempia ihmisiä on olemassa ja alkaa katua kaikkia niitä vuosia, joita se oli mun kanssa käyttänyt. Pelkäsin, että joku ymmärtää sitä paremmin ja osaa olla tukena ja lohduttaa. Kiertelemättä, pelkäsin korvatuksi tulemista.
Se on kamala tunne, uskokaa mua. Kaikki jotka on joskus ollu mustasukkasia ystävistä voi varmaan samaistua siihen kun sanon, että se on kusisinta paskaa mitä maa päällään kantaa. Mutta hei, ei psykologit kannusta asioista puhumista ihan turhaan. Mä itse nostin kissan pöydälle. Sanoin miltä musta tuntuu, vaikka pelkäsinkin reaktiota.
Oon tosi tyytyväinen että tein niin. Joskus musta tuntuu, etten tee mitään oikein, mutta jos mä olen onnistunut pitämään jonkun näin läheisenä ystävänä näin kauan, mun on täytynyt onnistua jossakin.
Ei mut, haluan vain sanoa:
Se, ettei sitä ''Bestis ihqudaabeeäffäffäää'' nää joka päivä, ei tarkoita että teidän välit olis huonommat. Se, että sillä on muita rakkaita ystäviä, ei tarkoita että se hylkäisi teidät. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä, kertokaa että välitätte. Kertokaa, miten tärkeitä ne ihmiset teille on.
Ja olkaa kiitollisia, jos teillä on ihminen mallia enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa.
