No nyt meni syvälliseksi

 '' When life gives you lemons, extract the juice and use it to draw a treasure map in invisible ink. That really works! Seriously! '' -Dipper 


Noniin, viimein elämässäni tapahtuu jotain sellaista, missä on oikeasti ainesta tulla kirjoitetuksi. Tai no ainakin melkein.

Tänään puhutaan ihmissuhteista.


Mulla itselläni on yksi ystävä, jonka mä olen tuntenut jo reilu 10 vuotta. Me ollaan tunnettu ihan pennusta asti, ja me tunnetaan toisemme läpikotaisin. Me kerrotaan toisellemme juttuja joita ei kerrota muille ja näytetään suruja ja iloja joka muilta pidetään visusti piilossa. On ihanaa kun on joku, jolle voi soittaa itku kurkussa, vaikka syy itkuun olisikin turha. Tällaisista ihmisistä tahtoo pitää kiinni kynsin ja hampain ( Nyt jos ootte iskenyt hampaat parhaan kaverinne pohkeeseen, voitte irrottaa sillä kyse on kielikuvasta )

Jossain vaiheessa meidän ystävyyssuhde vaan meni sille tasolle, ettei 'ystävyys' enää oikein riittänyt terminä kuvaamaan sitä sidettä, joka meidän välillä on. Mä ajattelen tän henkilön enemmän perheen jäsenenä, ehkä jonkinlaisena siskona, muttei kuitenkaan ihan siskonakaan.

Kun lukio alko, mä pelkäsin. Pelkäsin, että uusien kavereiden myötä se tajuu kuinka paljon parempia ihmisiä on olemassa ja alkaa katua kaikkia niitä vuosia, joita se oli mun kanssa käyttänyt. Pelkäsin, että joku ymmärtää sitä paremmin ja osaa olla tukena ja lohduttaa. Kiertelemättä, pelkäsin korvatuksi tulemista.

Se on kamala tunne, uskokaa mua. Kaikki jotka on joskus ollu mustasukkasia ystävistä voi varmaan samaistua siihen kun sanon, että se on kusisinta paskaa mitä maa päällään kantaa. Mutta hei, ei psykologit kannusta asioista puhumista ihan turhaan. Mä itse nostin kissan pöydälle. Sanoin miltä musta tuntuu, vaikka pelkäsinkin reaktiota.

Oon tosi tyytyväinen että tein niin. Joskus musta tuntuu, etten tee mitään oikein, mutta jos mä olen onnistunut pitämään jonkun näin läheisenä ystävänä näin kauan, mun on täytynyt onnistua jossakin.

Ei mut, haluan vain sanoa:

Se, ettei sitä ''Bestis ihqudaabeeäffäffäää'' nää joka päivä, ei tarkoita että teidän välit olis huonommat. Se, että sillä on muita rakkaita ystäviä, ei tarkoita että se hylkäisi teidät. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä, kertokaa että välitätte. Kertokaa, miten tärkeitä ne ihmiset teille on.

Ja olkaa kiitollisia, jos teillä on ihminen mallia enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa.

Syntipukkia kuolettavan tylsälle postaukselle etsitään!

             Not as creepy as Dipper's internet history! 

                                                               - Mabel

Jos järjetön suklaanhimo voisi tappaa, te kaikki istuisitte nyt rumilla muovituoleilla mun muistotilaisuudessa kuuntelemassa 10 tunnin versiota Potter puppet pals : The Mysterious Ticking Noisesta. Mutta koska se ei näemmä voi, joudutte kyseisen mestariteoksen jumputtamaan vanhasta ystävästämme Youtubesta.

Ollakseni täysin rehellinen, on sangen haastavaa saada oikeasti mitään mielenkiintoista kirjoitettua, kun viereisellä välilehdellä odottaa keskeneräinen Gravity Falls jakso. Joku pieni kutina pikkuvarpaassa kuitenkin tsemppaa mua edes yrittämään olla aktiivisempi bloggaamaan, joten tässä mä nyt kuitenkin olen.

Jotenkin oon onnistunut tän loman aikana etääntymään kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Oon hädin tuskin puhunu kellekkään ( - äiti, jonka kanssa mä asun ). Just tänään mummin soittaessa tajusin kuinka kankealta mä kuulostin. Ihan niinkuin en muka ikinä ennen olisi kenellekkään puhunut. Tältäkö teistä kaikista yksinäisistä kissamummoista tuntuu?

Ensimmäistä kertaa loman aikana mun keho näyttää väsymyksen merkkejä inhimilliseen kellon aikaan! Kello on just nyt vaihtumassa toiseen vuorokauteen, ja tuli äkkiä sellainen fiilis, ettei uni olisi pahitteeksi. Vaan onko se ihmekkään täysin ylösalaisin kääntyneen unirytmin ylläpitämisen jäljiltä? Uurastava Gravity Falls maratooni taitaa kuitenkin viedä voiton kilpailussa tervettä unirytmiä vastaan, mutta hei, yritys kuitenkin oli hyvä!

Tää postaus kaiken kaikkiaan on turhin mitä tuun varmaan moneen aikaan kirjottamaan,  mutta kääntäkäämme tämän eduksemme ja todetkaamme tämän olevan veden pitävä todiste siitä, ettei mitään järkevää synny, kun Gravity Falls odottaa viereisellä välilehdellä. Voitte pitää tätä postausta vertailukohtana omille päivän saavutuksillenne, ikäänkuin alimpana rimana.

Liirunlaarun eli vikisiä tekee paluun

                                                                  What's comin'

                                                                     will come

                                                                and we'll meet it 

                                                                   when it does

                                               

                                                              - Rubeus Hagrid.

Pitemmittä puheitta, mä mokasin. Yritin pitää tätä Blogia aktiivisena, vaan toisin kävi. Näin lähes puolivuotta edellisestä postauksesta ryömin tänne - saman blogin äärelle - ja toivon, että tällä kertaa onnistuisin. Mitään tiettyä julkaisutahtia nyt on turha ruveta suunnittelemaan, sillä todennäköisesti laiskistun 20 minuuttia tämän postauksen julkaisemisesta. Joulukuussa avaamani Twittertili täyttyy kuitenkin sen verran ripeään tahtiin, että ajattelin purkaa ne ajatukset tänne, joille se rajoitettu merkkimäärä ei riitä.

Nyt on keskiviikko. Oon ollut lomalla viime perjantaista, joku 5 päivää noin niinku kokonaisuudessa. Ja että mitäkö mä olen tehnyt? Voin ylpeästi todeta, että en yhtikäs mitään. 

No, yhtikäs mitään voi olla kenties liian mahtipontinen adjektiivi kuvaamaan tämän loman kulkua: olenhan mä ilmoittautunt autokouluun ( rest in peace, suomen jokseenkin turvallinen liikenne ). Mutta siihen se sitten jääkin. Jos yritystäni kasvaa aikuiseksi ei oteta lukuun, loma on tähän asti kulunut Youtuben, netflixin, Harry Pottereiden, Sims3 ja jääkaapin muodostaman pyhän viisinäisyyden ympärillä. Unirytmini olen onnistunut jälleen kerran tuhoamaan massiivisella tavalla, ja olenkin hieman huolestunut ettei vielä kuudenkaan aikaan aamulla väsymys vaivaa. Vielä enemmän kuitenkin vaivaa ne kolme aamulle laitettua herätystä, joista yhteenkään en herää. Sen sijaan herään, kun kello lähestyy 2-3 iltapäivällä. Jos näätte mun unirytmiä, keittäkää sille kahvit ja kertokaa, että kaipailen sitä jo kotiin.

Kirjoitin wanhojentansseista tähän postaukseen pitkän tekstin, mutta päätin tiivistää sen tällaiseksi lyhyeksi selonteoksi:

Tanssit ( sekä jäähalli että alppila ) meni hyvin. Muistettiin kaikki kinttujen kulkuradat ja muut tanssiin tarvittavat söhellykset.

 Jatkoille tempauduin Burger Kingiin ( jota muuten suosittelen lämpimästi ) ja vietin siellä oikein mukavan illan syöden ja jutellen vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Prinsessapäivä nämä wanhat eivät minulle olleet, mutta pääosin se oli kuitenkin ihan hauska kokemus.

Tämän loman aikana pitäisi vielä käydä pankissa ja Suomenlinnassa kuvailemassa juttuja valokuvauskurssille. Koulun jatkuminen ajatuksena vähän karmii, wanhojentanssit kuitenkin söi aika paljon vielä 4 jaksostakin niitä tunteja.

Keventääkseni postauksen jokseenkin masentavaa kokonaiskuvaa, voisin esitellä teille erään mestariluomuksen, jonka loin tänään erään tyhmänhauskan keskustelun pohjalta:

Tuskin tarvitsen hirveästi sanoja tätä kuvaamaan: Ron viislin viilis fiilis on liikeidea, jonka minä Peuriksen kanssa vielä joskus nostan maailman kirjoihin tai sitten en, vaan menen sen sijaan nukkumaan. Uskokaa tai älkää, mutta koko Ron Viislin viilis fiilis- keskustelu sai alkunsa sperman ravintosisällöstä. Hurmaavaa, eikö? Ei uskoisi, että täytin melkein kk sitten 18.

Ihan tähän loppuun voisin kuitenkin vielä kertoa uurastavasta projektistani, jossa aijon laittaa jokaisen ( toivottavasti hieman aikaisempaa useammin ) tulevan postauksen alkuun jonkin sitaatin, joka välttämättä tosin ei liity ollenkaan itse postauksen liirulaarutteluun.

LINDSEY jumalatar kaikkivaltias STIRLING

Tracon oli ja meni, ei siitä nyt sen enempää varmaan kannata ruveta vaahtoamaan. Oli ihan kivaa, ja cossistakin otettiin kuvia ( mistä voinen siis päätellä sen onnistuneen ihan okeisti ).

Sen sijaan mulla on jotain mistä vaahdota!
Lindsey Stirlingin keikasta!

Se siis oli viime lauantaina ( 4.10 ) Helsingin Circuksessa! Siis jo pelkästää se et se tuli suomeen oli mulle iha unelmaa, mut en mun maailman paras äiti tilas liput ajoissa ja PÄÄSTIN sinne!!  Koko lauantai oli jotenki tosi kiva päivä! Eka tyttöjen kans syömään, ja sit illalla Lindsey! Päästiin ihan vajaa 10m päähänn esiintymislavasta, ja oli hienoo olla niin lähellä että näki esiintyjen kasvojen yksityiskohdat!!
Mä en yleensä oo sellasta tansssivaa tyyppiä, mutta me kolme tanssittiin kyllä ittemme kipeiksi! Multa hävis polvista alaspäin tunto hetkeks kokonaan kaikesta siitä hyppimisestä ja pomppimisesta.
Keikka itsessään oli superkiva! Lindsey oli positiivinen ja eloisa kuten aina, se soitti tosi monta mun lemppari biisua ja fiilis oli muutenki ihan katossa! Se myös jutteli yleisön kanssa ja yleisö oli ihan messissä!
Keikka loppu joskus 23 pintaan. Juostiin siitä kamppiin hakemaan juotavaa ( Limu ei oo ikinä maistunut niin hyvältä ku se sillo maistu. ) ja sit päästiinkin äidin kyydillä kotiin! Kuvia mulla ei valitettavasti ole, koska en saanut ottaa mun ruotsalaista desingihmettä ( Kånken ) sinne saliin, ja padi oli sitten siellä repussa :( !
Oli kuitenki yks parhaimpii iltoi vähään aikaa kiitos Peuris ja Sanna teijän parhaasta seurasta!!Oli mieletöntä!

*giggling* NO

Alkupahoittelut on turhia. 

Noniin. oon siis viimein ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt postauksen! Tai, ei ihan niinkään. Ekaksikin, koulussa on ollut kiirettä, plus että tulin kipeeksi ( Kuumeflunssa + 3 muuta tulehdusta (nielu-, silmä-, ja niistämisen takia pieni korvatulehdus) ) joten koulukiireet lisäänty kaksin kerroin. 

Nyt kun mulla kuitenkin sattuu olemaan hiiren mentävä kolo mun aikataulussa, ajattelin tulla löpisemään tänne kaikkea turhaa.

Huomasittekos loppuviikosta päätään nostaneen some- kamppanjan? Siis tämän #kutsumua -jutun? Osallistuitteko? Mä osallistuin!! 

Mun yleinen mielipide somessa tapahtuvia tempauksia kohtaan on aika jaa, mut tää oli oikeesti aika kiva JA tärkeestä aiheesta! Ai ettämitäettä? No mäpä selitän:

#kutsumua :n idea oli kaikessa kauneudessaan melko yksinkertainen. Paperille kirjotitettiin ensin sana/sanoja joilla ihmiset sinua ovat haukkuneet/kutsuneet niin että olet loukkaantunut. Sitten se sana yliviivattiin, ja alle kirjoitettiin sana, jota tahtoisit ihmisten sinusta käyttävän. Sitten napsaistiin kuva ittestään sen lappusen kanssa ja iskettiin sosiaaliseen mediaan! Koko tempaus oli siis koulukiusaamista vastaan!

Kuten jo saatoinkin mainita, otin siihen itse Peuriksen kanssa vkloppuna osaa! 

Ja jos jostain syystä laitteenne ei näytä tekstiä tarpeeksi tarkkana, siinä lukee isolla raksitettuna NEGATIIVINEN ja sen alla lojaali, sitten vielä #kutsumua

Toivon tän myös näpäytyksenä kaikille niille jotka vähän väliä muistutttaa mulle kuinka oon 'aina niin negatiivinen' Hyväksy mut sellaisena kuin oon tai älä ollenkaan. 

SITTEN! KOHTA ON JO TRACON APUA 

mutta minäpä olen ollutkin ahkera! Paitsi että varasin rannekkeet/majoituksen ( itselleni ja Sannallee jee <3 ) jo helmi-maaliskuussa, ostin vähän aikaa sitten junaliput ( menopaluut vieläpä, ei tartte sinne jäädä ) JA olen saattanut Cosplayni joten kuten loppusuoralle ( Paidan maalausta ja sukkisten ostoa lukuunottamatta alan olla valmis! ) Nyt ainoat traconiin liittyvät huoleni lienevät enää tervehtyä sinne ja ottaa kesälomalla ostamani ilmapatja laatikostaan ja tutkia miten se toimii. 

Just tällä hetkellä mä vaan haluun selvitä ens viikon tulevista välikokeista ja tervehtyä ens vklopun kissojen yötä ja sitä seuraavaa Traconia varten!! 

Ottakaa toki tähän loppuun vähän kuvia: 

'' Et sä saa ilman jalustaa pitkänmatkan objektiivil hyvii kuvii'' in my ass

Kippari, tilanneraportti.

 Koska postaustauko on taas venähtänyt turhankin pitkäksi, päätin tulla tänne kertomaan kuulumisia, ja koska kukaan meistä ei varmasti jaksa lukee '' anteeksi etten ole päivitellyt '' -surkuttelua, päätin hypätä suoraan postaukseen ja tarjota teille lohdutukseksi kuvan sangen hypnositoivasta euron juustosta luonnollisessa elinympäristössään. Mitä. 

Koulu on siis alkanut, kuten varmasti moni meistä on saanut huomata (karunkin käytännön kautta). Uudet pienet tossuykköset tuntuu suurin osa niin kovin pieniltä ja nuorilta, vaikka eiväthän ne ole meitä kakkosia kuin vain n. vuoden nuorempia. Ne vaan nyt on niin hukassa. Just niinku itte olin vuosi sitten.

 Kasin aamut on edelleenkin vittuperkelehelvettiä eikä ne 9.45 aamutkaan kyllä sen paremmin luonnistu. Kokoajan tuntuu, että stressaa jostakin, mutta onneksi muutama hyvä asia piristää kouluarkea, kuten esimerkiksi se että OPO tunki mut valokuvaus 1. kurssille jonne oon pitkään halunnut, tai vaan yksinkertaisesti jäätävä madagascar läppä nonstoppina. 

Cosplay rintamalle kuuluu sen sijaan erittäin hyvää! Aliexpressiltä tilattu peruukki ehti ajoissa perille, paita on puoliksi maalattu ja Peuran käsitaidollisen tuen ansiosta alkaa myös housut olemaan loppusuoralla! Kengät tosin puuttuu, mutten usko että mun budjetti sallii enää näin lähellä conia minkään laisia cossiin liittyviä hankintoja (vaik ostinki tänää 2 pulloo tekstiilimaalia. ) 

Tracon jännittää ihan suunnattoman paljon! Onhan se tietty tosi jännää olla niinki kaukana ku Tampereella ihan ilman ketään 'huoltajaa' koko viikonloppu! Vaikka oonhan mä siellä ennnenkin ittekseni ollut, useampaan kertaan. Kerran jopa ilman puhelinta ( se oli hirveetä ).
Tänä vuonna yritän hillitä rahan käyttöä taidekujalla. Se nyt vaan sattuu olemaan sellainen syvä kuoppa, josta en pääse yli ennen kuin 15€ raja on rikki.

Traconia ennen on kuitenkin korkeasaaren kissojen yö! Jee! Oon odottanu sitä keväästä asti! Mulla on sieltä lapsuus ajoilta asti tosi rakkaita ja hyviä muistoja, ja oon kai liian Peter Pan luopumaan kissojen yöstä. Mut niiku, miettikää nyt! Siel on kissoja siis niiku jellonii ja tikrui.

Yritän tässä jokupäivä saada väännettyä aikaan ihan kunnon postauksen, jossa keskitytään oikeasti johonkin asiaan eikä vaan hypitä lanka hukassa asiasta toiseen.
Laitan tän postauksen loppuun kuitenkin vielä pari kuvaa, jotka on molemmat meijän mökiltä:

Kuulumisia & kuumottelua

Huhhu, viime postauksesta onkin aikaa! 

Tai jos jätetään turhat alkupuheet pois ja siirrytään suoraan mun keskiviikko aamuun. 

Keskiviikko aamuna menin Kontulan terveysasemalle ( vanhusten mulkoilun kohteeksi ) kontrollikäyntiin parin korvatulehduksen takia. Kun lääkäri oli todennut että nou pipi enimoor, lähdin kotiin ja muutaman youtube videon jälkeen otin päiväunet, joista tuli aijettua lyhyemmät muuan soiton takia. 

Äidin kaveri etti sen ekalle luokalle menevälle pojalle jokåtakuta yli 140senttistä lintsille laitekummiksi. Koska tunsin kyseisen pikkukaverin ihan semi hyvin, ja äidin vähän paremmin, suostuin å, koska hei, ilmainen lintsiranneke? Tietystä "ilmaiseen" kuului epävirallista laitekummeilu! Mutta se ei ollut loppupeleissä kovinkaan hankalaa/epämiellyttävää, vaikka lapsia tulikin 2 lisää ja en pidä lapsista. 

Vähän yli 5 tuli äiti sitten hakemaan mua: mulla oli varattu wanhojentanssipuvun sovitus aika Suomen pukuvuokraamolle kuudeksi. 

Oltiin siellä vuokraamolla jo puoli kuusi, mutta meidät otettiin silti kuitenkin vastaan. Siinä vaiheessa kun näin ne kermakakku-timantti-eiolkaimia-pinkkisinikeltaiset -painajaiset, olin valmis lähtemään ulos. Onneksi meitä opastanut kiva myyjä kuitenkin tajusi esitellä meille myös rekit, joissa oli oikeasti kauniita, simppelimpiä mekkoja. Ei siis pahalla teille, jotka ostatte teko timanteilla koristellut vaaleanpunaisen kermakakun, itse etsin jotain kaunista, en trinsessa mekkoa jonka kanssa käyttää muovista tähtipäistä taikasauvaa. 

 

No ensin kokeilin sellaista melko nättiä tummansinistä iltapukua. Se näytti henkarissa ihan nätiltä, mutta mun päälle se ei oikein istunut, eikä selän nyörikiinnityskään oikein innostanut. Sitten löysin toisen mekon, se oli musta niinkuin olin toivonutkin, ja se näytti henkarissa aika kivalta. Otin siis sen ja ( myyjän avustuksella ) kiskoin iltapuvun niskaani, ja voi herttinen ( vulgaari bilbo ) se oikeasti näytti jopa ihan hyvältä mun päällä. 

Tossa on kuva mekosta! Mun mekko on kuitenkin musta, eikä se btw ilman salamaa kiillä noin paljoa! Avonainen selkä toimii ihanasto kehyksenä keväällä otetulle tatuoinnille ( yksi toiveista oli että se näkyisi ) Puku näytti muutenkin kauniilta, malli on ihana ja pieni kimaltavakoristekkin on juuri sopivan pieni. Lisäksi mekossa on olkaimet, olkaimettoman mekon jatkuva ylös kiskominen on rumempaa ja vihatumpaa kun uskottekaan! 

Kun puku oltiin haettu, soitin kampaajalleni joka lupasi tehdö sekö hiiskut että meikin, mikä on mulle tosi iso juttu kun kyseinen henkilö on kuitenkin kouluttaja ammatissaan ja tekee meikkejä ja kampauksia esim: malleille, näytteliöille, elokuviin ja telkkariin!! Hän ei kuulemma yleensä tee wanhojen meikkejä&kampauksia, mutta koska me ollaan tuttuja niin se kuulemma onnistuu hyvin! oon tosi ilonen, koska itte en osaa laittaa hiuksia, ja meikkaaminenkin jää siihen joka aamun 3 ja puolen sekunnin kaajaalirajauksen laittoon. 

No sitten wanhojentanssipölyistä saavuttiin takas lintsille ( äitikin tuli ) ja siellä odotti kolme innoissaan kihertelevää lapsosta. Loppuilta juostiinkin sitten laitteissa ja ihan loppuillasta käytiin uusimassa vielä mun ranneke. Automatkalla kotiin buukkaantuikin sitten torstaillekkin lintsiohjelmaa, Emman kanssa! 

Seuraavana aamuna suunnattiin siis nokat kohti linnanmäkeä! Päivä oli kaikenkaikkiaan superhauska! Juteltiin syvällisiä meijän kohta 12 ( no okei nyt 11 ) vuotisesta ystävyydestä, käytiin manskun rokkimäkissä ja sitten taas lintseiltiin, kunnes huvipuisto suljettiin ja me vyöryttiin äitin kyydillä kotiin!  

( kaikki kuvat ovat Emman ottamia!! ) 

Sit yhes vaihees, ehk siin viiden aikaa siel alko sataa ihan huolella, ukkostikin ihan vieressä, ja laitteet suljettiin melkein kaikki. Sitku ukkonen oli ohi, laitteet avattiin taas. Tää sulku kesti ehkä 20 minuuttia. 

Viikonlopuksi ollaa äitin kanssa tultu mökille. Ja tätä kautta päästäänkin 

Cosplayrintamalle tittididii

Joo, siis tiivistettynä oon alotellu mun chihiro cossin paidan maalausta : 

Etupuolelle sain raidan maalattua (y) 

Muuten saan cossin mukavasti traconiin valmiiksi, muuten paitsi jos mun tilaama perruukki tulee myöhässä. Kauhee kuumottelu että tuleeko se ajoissa ja mitäs jos ei tulekkaan ( en ehi kasaamaan luna lovekivaa valmiiksi, tuutikkiin ei ole paitaa, mulla on yksi äärimmäinen bäkappiplääni, mut en käyttäis sitä ellen sit iha  viimesenä toivona ( jos wigu ei ehi )) 

Toivokaa kuitenkin kaikki että se ehtii !! 

Eiköhän tässä ala sitten pääpiirteillään olemaan kaikki. Kohta alkaa kuåoulu ja oon taas koukussa animals crossing new leafiin! Also ajettiin minä, äiti ja mummu keskellä yötä kattomaan superkuuta, olihan se kirkas ja aika iso, mut ei se nyt mun mielestä sentään mikään super oo.