Liirunlaarun eli vikisiä tekee paluun

                                                                  What's comin'

                                                                     will come

                                                                and we'll meet it 

                                                                   when it does

                                               

                                                              - Rubeus Hagrid.

Pitemmittä puheitta, mä mokasin. Yritin pitää tätä Blogia aktiivisena, vaan toisin kävi. Näin lähes puolivuotta edellisestä postauksesta ryömin tänne - saman blogin äärelle - ja toivon, että tällä kertaa onnistuisin. Mitään tiettyä julkaisutahtia nyt on turha ruveta suunnittelemaan, sillä todennäköisesti laiskistun 20 minuuttia tämän postauksen julkaisemisesta. Joulukuussa avaamani Twittertili täyttyy kuitenkin sen verran ripeään tahtiin, että ajattelin purkaa ne ajatukset tänne, joille se rajoitettu merkkimäärä ei riitä.

Nyt on keskiviikko. Oon ollut lomalla viime perjantaista, joku 5 päivää noin niinku kokonaisuudessa. Ja että mitäkö mä olen tehnyt? Voin ylpeästi todeta, että en yhtikäs mitään. 

No, yhtikäs mitään voi olla kenties liian mahtipontinen adjektiivi kuvaamaan tämän loman kulkua: olenhan mä ilmoittautunt autokouluun ( rest in peace, suomen jokseenkin turvallinen liikenne ). Mutta siihen se sitten jääkin. Jos yritystäni kasvaa aikuiseksi ei oteta lukuun, loma on tähän asti kulunut Youtuben, netflixin, Harry Pottereiden, Sims3 ja jääkaapin muodostaman pyhän viisinäisyyden ympärillä. Unirytmini olen onnistunut jälleen kerran tuhoamaan massiivisella tavalla, ja olenkin hieman huolestunut ettei vielä kuudenkaan aikaan aamulla väsymys vaivaa. Vielä enemmän kuitenkin vaivaa ne kolme aamulle laitettua herätystä, joista yhteenkään en herää. Sen sijaan herään, kun kello lähestyy 2-3 iltapäivällä. Jos näätte mun unirytmiä, keittäkää sille kahvit ja kertokaa, että kaipailen sitä jo kotiin.

Kirjoitin wanhojentansseista tähän postaukseen pitkän tekstin, mutta päätin tiivistää sen tällaiseksi lyhyeksi selonteoksi:

Tanssit ( sekä jäähalli että alppila ) meni hyvin. Muistettiin kaikki kinttujen kulkuradat ja muut tanssiin tarvittavat söhellykset.

 Jatkoille tempauduin Burger Kingiin ( jota muuten suosittelen lämpimästi ) ja vietin siellä oikein mukavan illan syöden ja jutellen vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Prinsessapäivä nämä wanhat eivät minulle olleet, mutta pääosin se oli kuitenkin ihan hauska kokemus.

Tämän loman aikana pitäisi vielä käydä pankissa ja Suomenlinnassa kuvailemassa juttuja valokuvauskurssille. Koulun jatkuminen ajatuksena vähän karmii, wanhojentanssit kuitenkin söi aika paljon vielä 4 jaksostakin niitä tunteja.

Keventääkseni postauksen jokseenkin masentavaa kokonaiskuvaa, voisin esitellä teille erään mestariluomuksen, jonka loin tänään erään tyhmänhauskan keskustelun pohjalta:

Tuskin tarvitsen hirveästi sanoja tätä kuvaamaan: Ron viislin viilis fiilis on liikeidea, jonka minä Peuriksen kanssa vielä joskus nostan maailman kirjoihin tai sitten en, vaan menen sen sijaan nukkumaan. Uskokaa tai älkää, mutta koko Ron Viislin viilis fiilis- keskustelu sai alkunsa sperman ravintosisällöstä. Hurmaavaa, eikö? Ei uskoisi, että täytin melkein kk sitten 18.

Ihan tähän loppuun voisin kuitenkin vielä kertoa uurastavasta projektistani, jossa aijon laittaa jokaisen ( toivottavasti hieman aikaisempaa useammin ) tulevan postauksen alkuun jonkin sitaatin, joka välttämättä tosin ei liity ollenkaan itse postauksen liirulaarutteluun.