Syntipukkia kuolettavan tylsälle postaukselle etsitään!

             Not as creepy as Dipper's internet history! 

                                                               - Mabel

Jos järjetön suklaanhimo voisi tappaa, te kaikki istuisitte nyt rumilla muovituoleilla mun muistotilaisuudessa kuuntelemassa 10 tunnin versiota Potter puppet pals : The Mysterious Ticking Noisesta. Mutta koska se ei näemmä voi, joudutte kyseisen mestariteoksen jumputtamaan vanhasta ystävästämme Youtubesta.

Ollakseni täysin rehellinen, on sangen haastavaa saada oikeasti mitään mielenkiintoista kirjoitettua, kun viereisellä välilehdellä odottaa keskeneräinen Gravity Falls jakso. Joku pieni kutina pikkuvarpaassa kuitenkin tsemppaa mua edes yrittämään olla aktiivisempi bloggaamaan, joten tässä mä nyt kuitenkin olen.

Jotenkin oon onnistunut tän loman aikana etääntymään kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Oon hädin tuskin puhunu kellekkään ( - äiti, jonka kanssa mä asun ). Just tänään mummin soittaessa tajusin kuinka kankealta mä kuulostin. Ihan niinkuin en muka ikinä ennen olisi kenellekkään puhunut. Tältäkö teistä kaikista yksinäisistä kissamummoista tuntuu?

Ensimmäistä kertaa loman aikana mun keho näyttää väsymyksen merkkejä inhimilliseen kellon aikaan! Kello on just nyt vaihtumassa toiseen vuorokauteen, ja tuli äkkiä sellainen fiilis, ettei uni olisi pahitteeksi. Vaan onko se ihmekkään täysin ylösalaisin kääntyneen unirytmin ylläpitämisen jäljiltä? Uurastava Gravity Falls maratooni taitaa kuitenkin viedä voiton kilpailussa tervettä unirytmiä vastaan, mutta hei, yritys kuitenkin oli hyvä!

Tää postaus kaiken kaikkiaan on turhin mitä tuun varmaan moneen aikaan kirjottamaan,  mutta kääntäkäämme tämän eduksemme ja todetkaamme tämän olevan veden pitävä todiste siitä, ettei mitään järkevää synny, kun Gravity Falls odottaa viereisellä välilehdellä. Voitte pitää tätä postausta vertailukohtana omille päivän saavutuksillenne, ikäänkuin alimpana rimana.

Liirunlaarun eli vikisiä tekee paluun

                                                                  What's comin'

                                                                     will come

                                                                and we'll meet it 

                                                                   when it does

                                               

                                                              - Rubeus Hagrid.

Pitemmittä puheitta, mä mokasin. Yritin pitää tätä Blogia aktiivisena, vaan toisin kävi. Näin lähes puolivuotta edellisestä postauksesta ryömin tänne - saman blogin äärelle - ja toivon, että tällä kertaa onnistuisin. Mitään tiettyä julkaisutahtia nyt on turha ruveta suunnittelemaan, sillä todennäköisesti laiskistun 20 minuuttia tämän postauksen julkaisemisesta. Joulukuussa avaamani Twittertili täyttyy kuitenkin sen verran ripeään tahtiin, että ajattelin purkaa ne ajatukset tänne, joille se rajoitettu merkkimäärä ei riitä.

Nyt on keskiviikko. Oon ollut lomalla viime perjantaista, joku 5 päivää noin niinku kokonaisuudessa. Ja että mitäkö mä olen tehnyt? Voin ylpeästi todeta, että en yhtikäs mitään. 

No, yhtikäs mitään voi olla kenties liian mahtipontinen adjektiivi kuvaamaan tämän loman kulkua: olenhan mä ilmoittautunt autokouluun ( rest in peace, suomen jokseenkin turvallinen liikenne ). Mutta siihen se sitten jääkin. Jos yritystäni kasvaa aikuiseksi ei oteta lukuun, loma on tähän asti kulunut Youtuben, netflixin, Harry Pottereiden, Sims3 ja jääkaapin muodostaman pyhän viisinäisyyden ympärillä. Unirytmini olen onnistunut jälleen kerran tuhoamaan massiivisella tavalla, ja olenkin hieman huolestunut ettei vielä kuudenkaan aikaan aamulla väsymys vaivaa. Vielä enemmän kuitenkin vaivaa ne kolme aamulle laitettua herätystä, joista yhteenkään en herää. Sen sijaan herään, kun kello lähestyy 2-3 iltapäivällä. Jos näätte mun unirytmiä, keittäkää sille kahvit ja kertokaa, että kaipailen sitä jo kotiin.

Kirjoitin wanhojentansseista tähän postaukseen pitkän tekstin, mutta päätin tiivistää sen tällaiseksi lyhyeksi selonteoksi:

Tanssit ( sekä jäähalli että alppila ) meni hyvin. Muistettiin kaikki kinttujen kulkuradat ja muut tanssiin tarvittavat söhellykset.

 Jatkoille tempauduin Burger Kingiin ( jota muuten suosittelen lämpimästi ) ja vietin siellä oikein mukavan illan syöden ja jutellen vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Prinsessapäivä nämä wanhat eivät minulle olleet, mutta pääosin se oli kuitenkin ihan hauska kokemus.

Tämän loman aikana pitäisi vielä käydä pankissa ja Suomenlinnassa kuvailemassa juttuja valokuvauskurssille. Koulun jatkuminen ajatuksena vähän karmii, wanhojentanssit kuitenkin söi aika paljon vielä 4 jaksostakin niitä tunteja.

Keventääkseni postauksen jokseenkin masentavaa kokonaiskuvaa, voisin esitellä teille erään mestariluomuksen, jonka loin tänään erään tyhmänhauskan keskustelun pohjalta:

Tuskin tarvitsen hirveästi sanoja tätä kuvaamaan: Ron viislin viilis fiilis on liikeidea, jonka minä Peuriksen kanssa vielä joskus nostan maailman kirjoihin tai sitten en, vaan menen sen sijaan nukkumaan. Uskokaa tai älkää, mutta koko Ron Viislin viilis fiilis- keskustelu sai alkunsa sperman ravintosisällöstä. Hurmaavaa, eikö? Ei uskoisi, että täytin melkein kk sitten 18.

Ihan tähän loppuun voisin kuitenkin vielä kertoa uurastavasta projektistani, jossa aijon laittaa jokaisen ( toivottavasti hieman aikaisempaa useammin ) tulevan postauksen alkuun jonkin sitaatin, joka välttämättä tosin ei liity ollenkaan itse postauksen liirulaarutteluun.