Kävin eilen korkeasaaressa Emman kanssa kattelemassa eläimiä ( ne oli kaikki niin ihania! ) (( rakastan korkeasaarta okei?)) ja sit tänään käytiin suomenlinnassa, ja äsken pelmahdin kotiin ja kylmän suihkun kautta tuuletinzonelle.
Oon pitkään jo halunnu tehä jonkun mielipide postauksen, mutten oo oikee keksiny sellasta aihetta mistä ei olis tehty jo 9 Miljoonaa postausta, kunnes mä viimein tänään keksin! Joten:
Hyvät naiset ja herrat ja muut, tiedättekö mikä mua ärsyttää!
Jos kuvitellaan tilanne jossa henkilö A keskustelee henkilön B kanssa. Ja sitten henkilö A toteaa:
- olis tosi cool asuu jossain, no vaik 50-luvulla!
Kaikilla saa olla unelmia, eikö? No ei henkilön B mielestä.
- miksi sä sinne haluat ei se ole mikään täydellinen aikakausi on tää nykyinenki iha hyvä ei se oo sellanen ku leffoissa jäkäjäkä sissensössen.
Niinpä niin. (Totuus tulee muumipekon suusta. )
En usko, että se on kenellekkään täysin uusi juttu, että jokaisella vuosikymmenellä on omat ongelmansa, ja että nykyään niille vanhemmille on saatettukin keksiä ratkaisu. Mutta silti. Myös nykyajassa on suuria ongelmia, myös iloja joista ennen ei olisi voitu edes uneksia.
Silti. Miksei sitä saisi edes unelmoida, harjoittaa pientä ajatusleikkiä itsestään vaikkapa 50-luvun pariisissa? En vain ymmärrä miten se voi kenenkään persusta kutittaa, jos joku ihannoi elämää toisella aikakaudella. Ei toisen unelmoinnin pitäisi olla keltään pois.
" ei se ole niinkuin elokuvissa, mistä tiedät tykkäisitkö edes olla siellä! "
Ymmärrän kyllä pointin. Elokuvat, kirjallisuus ja musiikki eivät anna meille täyttä kuvaa sen aikaisesta elämästä, mutta ei sovi unohtaa että vaikkapa 40-lukuun sijoittuvilla elokuvilla ja kirjoilla on vahva pohja aivan oikeassa menneisyydessä.
Ja toki kukaan meistä jälkeen päin syntyneistä ei oikeasti tiedä, millaista elämä silloin oli, mutta sitähän varten ihmisillä on mielikuvitus!
Mistä edes tiedät, tykkäisitkö olla siellä. Noh, eihän meistä kukaan varmasti sitä tiedä. Viimeksi kuitenkin kun tarkistin, maailmassa ei ollut yhtään aikakonetta, joten moiselle vakavalle harkinnalle ei liene tarvetta. Unelmia saa olla, ja ihminen tuppaa olemaan olento, joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen tilanteeseensa, vaan kaipaa aina jotain. Jos se on unelma pikavisiitistä 1800-luvulle kiinaan niin mikäpäs siinä? Varsinainen vakava harkinta, kuten viihtyykö siellä vai ei, kannattaa tehdä vasta, kun joku keksii aikakoneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti