Missä oli viime yönä Nukkumatti? Ei ainakaan mun luona, koska vielä viideltä aamulla ei uni ollut tullut ja vaikka herätys oli aamulla vasta 10, voitte uskoa etten herännyt pirteimmilläni.
Tänään asennettiin tohon pikkumökkiin, ( mikä on nyt hiljattain rakennettu meijän mökin pihaan ), sähköt. Mun setä ajoi 3-vuotiaan tyttärensä kanssa 11 aikaa pihaa, ja siitä asti onkin sitten uurastettu aina 11 asti illalla, jolloin setä ja mun pieni serkkutyttöni aloittivat ajomatkan kotia päin.
Minä ja mun setä kaivettiin n. 10m pitkä pieni oja sähkökaapelille, ja sekös vasta oli hirveetä. Taivaalla porotti aurinko ja lämpömittari näytti reilua +30, ja kirsikkana kermakakun päällä selvisi että maa on soraista: täynnä kämmenenkokoisia ja siitä isompia kiviä
Isoimmat kivet jotka jäivät ojan täytön jälkeen maan pinnalle.
Päivä on kuitenkin ollut mukava. Vaikka se, että mä en juurikaan välitä pikkulapsista ( eikä ne sen puoleen yleensä mustakaan ) ei ole mitenkään uusi juttu, on mun serkkutyttö silti poikkeus.
Vaikka neitisellä on ikää vasta 3 vaivaista vuotta, jaksoi se silti 17 tuntisen päivän vajaan tunnin päikkäreiden ja tänne tulomatkan 15 minuutin autotorkkujen voimalla!
Tämä neiti ei myöskään kitise. Se pyytää nätisti, on eloisa ja nauravainen, eikä se enään ujostelekkaan! Plus, se tykkää musta, mikä on harvinaista sillä yleensä pienet lapset aristaa tai inhoaa mua, yritin mä kuinka olla kiva.
Sekä mulla, että mun sedällä oli päivän päätteeksi kämmenet rakkuloilla ( plus mulla toisen kämmenen alasyrjä on taivaallisen kipeä! ) ja selässä ja jaloissakin tuntee tietyn laisen rehkimisen. Jokatapauksessa sähköt on asennettu onnistuneesti mun pikkumökkiin, eikä mun tarvii enään ladata padiä ja kännykkää sun muita härpäkkeitä täällä isossa mökissä!
Valoa kansalle! Nyt on lukuvalokin!
Kerttu otti pienet päiväunet serkkutytön nukkuessa viereisessä huoneessa.
Otin myös muutaman kuvan kun homma oli saatettu mun kohalta päätökseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti