Diipadaapaa.

Yritin trhdä tän postauksen jo eilen mut sit sössin koko homman jamteen sen tänään.

Ensinäkin.  

Jollain muullakin unirytmi ongelmia? Ja kuvan oton jälkee valvoin vielä tunnin verran. 

Tänään taistelin urhoollisesti antisosiallista ja epäkunniakasta kuolemaa vastaan ( lue: jäin zeldassa taas jumiin ja menin ulos. ) Aamulla ( kello oli 15.00 ) heitin kameralaukun olalle ja lähin suokkiin kuvaamaan. Oli tosi hassuu istuu siellä lautalla kaikkien niiden perheiden, pariskuntien ja muiden kuppikuntien keskellä ypöyksin kameralaukun kanssa. Vähänku olisin menny kudonta kerhoon ilman kutimia. Mutta ei se haittaa. 

Suokissa on yks ulkona vaeltava kissa, jota mä sanon Majuriks. Yleensä se pinkasee enterprise nopeutta tiehensä kun edes ajattelee ottavansa siitä kuvaa ( kuulostaa aika paljo muuten itteltäni ) mut tänään se katti jäi mun kameran saaliiksi ja joutui vähän poseeraamaan! 

Huomaatte kenties ilmeestä, ettei se tehnyt tätä mielellään. 

Sit jatkoin vastakkaiseen suuntaan suomenlinnaa, mut koska tuolla ulkona vallitsee tollanen kuoleman laakso -ilmasto ni en jaksanut sitten kovinkaan pitkälle. Tässä kuitenkin muutama kuva: 

  

Ite tykkään tosi paljon tosta kukkaruukku kuvasta, ja sit kans tosta kellotornista! 

Asiasta kukkaruukkuun.

Ostin muuten aivan ihanan neuletakin ja uudet korkokengät. Korkkarit hiers mulle toiseen nilkaan yhen rakkulan ja yhen tollasen 5 senttisen rakkulaviivan. Annan jalkojen nyt hetken siis tasaantua, mutta heti kun rakkulat on joten kuten ummessa isken rakkolaastarit koipiin ja kengät jalkaan, koska ne on vaan niin ihanat!

Jouduin ottamaan äsken tällaisen hätäsen kuvan, koska blogiin tarkotettu kiva oli jotenkin kummallisesti valottunut. 

Aikamatkustusta

Kuuma! Meillä kotona 3 tuuletinta ja mun huoneessa yksi viilennin epätoivoisesti yrittää pitää meidät viileinä, mutta kun poistuu tuulettimen kantoalueen ulkopuolelle, on tuhon oma.

Kävin eilen korkeasaaressa Emman kanssa kattelemassa eläimiä ( ne oli kaikki niin ihania! ) (( rakastan korkeasaarta okei?)) ja sit tänään käytiin suomenlinnassa, ja äsken pelmahdin kotiin ja kylmän suihkun kautta tuuletinzonelle. 

Oon pitkään jo halunnu tehä jonkun mielipide postauksen, mutten oo oikee keksiny sellasta aihetta mistä ei olis tehty jo 9 Miljoonaa postausta, kunnes mä viimein tänään keksin! Joten:

Hyvät naiset ja herrat ja muut, tiedättekö mikä mua ärsyttää! 

Jos kuvitellaan tilanne jossa henkilö A keskustelee henkilön B kanssa. Ja sitten henkilö A toteaa:

- olis tosi cool asuu jossain, no vaik 50-luvulla! 

Kaikilla saa olla unelmia, eikö? No ei henkilön B mielestä. 

- miksi sä sinne haluat ei se ole mikään täydellinen aikakausi on tää nykyinenki iha hyvä ei se oo sellanen ku leffoissa jäkäjäkä sissensössen. 

Niinpä niin. (Totuus tulee muumipekon suusta. ) 

En usko, että se on kenellekkään täysin uusi juttu, että jokaisella vuosikymmenellä on omat ongelmansa, ja että nykyään niille vanhemmille on saatettukin keksiä ratkaisu. Mutta silti. Myös nykyajassa on suuria ongelmia, myös iloja joista ennen ei olisi voitu edes uneksia. 

Silti. Miksei sitä saisi edes unelmoida, harjoittaa pientä ajatusleikkiä itsestään vaikkapa 50-luvun pariisissa? En vain ymmärrä miten se voi kenenkään persusta kutittaa, jos joku ihannoi elämää toisella aikakaudella. Ei toisen unelmoinnin pitäisi olla keltään pois. 

" ei se ole niinkuin elokuvissa, mistä tiedät tykkäisitkö edes olla siellä! "

Ymmärrän kyllä pointin. Elokuvat, kirjallisuus ja musiikki eivät anna meille täyttä kuvaa sen aikaisesta elämästä, mutta ei sovi unohtaa että vaikkapa 40-lukuun sijoittuvilla elokuvilla ja kirjoilla on vahva pohja aivan oikeassa menneisyydessä. 

Ja toki kukaan meistä jälkeen päin syntyneistä ei oikeasti tiedä, millaista elämä silloin oli, mutta sitähän varten ihmisillä on mielikuvitus! 

Mistä edes tiedät, tykkäisitkö olla siellä. Noh, eihän meistä kukaan varmasti sitä tiedä. Viimeksi kuitenkin kun tarkistin, maailmassa ei ollut yhtään aikakonetta, joten moiselle vakavalle harkinnalle ei liene tarvetta. Unelmia saa olla, ja ihminen tuppaa olemaan olento, joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen tilanteeseensa, vaan kaipaa aina jotain. Jos se on unelma pikavisiitistä 1800-luvulle kiinaan niin mikäpäs siinä? Varsinainen vakava harkinta, kuten viihtyykö siellä vai ei, kannattaa tehdä vasta, kun joku keksii aikakoneen! 

Sähköä!

Missä oli viime yönä Nukkumatti? Ei ainakaan mun luona, koska vielä viideltä aamulla ei uni ollut tullut ja vaikka herätys oli aamulla vasta 10, voitte uskoa etten herännyt pirteimmilläni. 

Tänään asennettiin tohon pikkumökkiin, ( mikä on nyt hiljattain rakennettu meijän mökin pihaan ), sähköt. Mun setä ajoi 3-vuotiaan tyttärensä kanssa 11 aikaa pihaa, ja siitä asti onkin sitten uurastettu aina 11 asti illalla, jolloin setä ja mun pieni serkkutyttöni aloittivat ajomatkan kotia päin. 

Minä ja mun setä kaivettiin n. 10m pitkä pieni oja sähkökaapelille, ja sekös vasta oli hirveetä. Taivaalla porotti aurinko ja lämpömittari näytti reilua +30, ja kirsikkana kermakakun päällä selvisi että maa on soraista: täynnä kämmenenkokoisia ja siitä isompia kiviä 

Isoimmat kivet jotka jäivät ojan täytön jälkeen maan pinnalle. 

Päivä on kuitenkin ollut mukava. Vaikka se, että mä en juurikaan välitä pikkulapsista ( eikä ne sen puoleen yleensä mustakaan ) ei ole mitenkään uusi juttu, on mun serkkutyttö silti poikkeus. 

Vaikka neitisellä on ikää vasta 3 vaivaista vuotta, jaksoi se silti 17 tuntisen päivän vajaan tunnin päikkäreiden ja tänne tulomatkan 15 minuutin autotorkkujen voimalla! 

Tämä neiti ei myöskään kitise. Se pyytää nätisti, on eloisa ja nauravainen, eikä se enään ujostelekkaan! Plus, se tykkää musta, mikä on harvinaista sillä yleensä pienet lapset aristaa tai inhoaa mua, yritin mä kuinka olla kiva. 

Sekä mulla, että mun sedällä oli päivän päätteeksi kämmenet rakkuloilla ( plus mulla toisen kämmenen alasyrjä on taivaallisen kipeä! ) ja selässä ja jaloissakin tuntee tietyn laisen rehkimisen. Jokatapauksessa sähköt on asennettu onnistuneesti mun pikkumökkiin, eikä mun tarvii enään ladata padiä ja kännykkää sun muita härpäkkeitä täällä isossa mökissä! 

Valoa kansalle! Nyt on lukuvalokin! 

 Myös meijän molemmat koirat, joista pienempi on innoissaan ollut mukana kaivuu töissä, on ihan potslojo. Ne makaa tuvan lattialla aivan tajukankaalla. Meillä koko porukka taitaa olla aika väsynyttä.

Kerttu otti pienet päiväunet serkkutytön nukkuessa viereisessä huoneessa. 

Otin myös muutaman kuvan kun homma oli saatettu mun kohalta päätökseen: 

Uppista.

" sä et oo päivittäny sun blogii " ja suruhymiö. Näin sanottiin mulle tänään.
Hehheh, empäs muuten olekkaan.

Just tällä hetkellä mun päätä särkee ku joku mönniäinen porais sinne reikää pienellä akkuporakoneella. Jokatapauksessa en kuitenkaa oo koko kesänä tehny ainuttakaan postausta, vaikka mä nimenomaan päätin kesäisin tätä päivitellä. Noh.

Tää kesä on mennyt ihan kivasti,jokseenki vähä laiskasti. Alkukesä oli synkkä ja sateinen, mut nyt siniristilippumaa on saant maistaa kuumaa kesää, ja mittaritkin on +30 lyönyt.

Viimeksi tänään ( tarkkaan ottaen eilen, mutta koska tätä päivää on kestänyt 20 minuuttia, se tuntuu tältä päivältä ) oltiin Emman kanssa Suokissa. Se ihanainen ihmisolento oli tuonut mulle kreikasta ihanat mustavalkoset hippipöksyhousut ja sellasen söpön pöllömagneetin.
Ollaan ravattu suokissa tänä kesänä tosi paljon.

Kävin ruotsissa ja virossa ihan melkein peräkkäin. Ruotsista mukaan tarttui hobittipaita ja virosta ei mitään ihmeempiä. Paitsi että löydettiin mulle sellaset tyylikkäät hippiaurskat, mä oon niistä tosi ylpee! Also, luin laivalla tähtiin kirjoitetun virheen, ja kuten arvata saattaa, parkuhan siinä tuli.

Koulunalku on julistettu pannaan puheenaiheena, sillä lukion kakkosvuosi ei todellakaan innosta minkään moisiin ilorientoihin. Yäk. Hyihyi. Paljon uusia ykkösiä ja kursseja ja aikaisia aamuherätyksiä. Shh. Mutta ei vielä.

Tänä kesänä ollaan laitettu pikkumökkiäkin kuntoon. Rakennettiin viime syksynä ( vai oliko se tänä alkukeväänä? ) meidän mökin pihaan sellanen 14(?) neliön mökki, jossa mä sitten asustelen ( kind of oma huone ). Ollaan nyt hommailtu sinne hiljalleen huonekaluja ja naulailtu tauluja seinille, maalattu se ulkoa päin saman väriseks ku varsinainen the mökki.
Mökillä ollaan muutenkin viihdytty paljon.

Just nyt meijän koko asunto muistuttaa saunaa tai leivänpaahdinta. Istun kahen tuulettimen välissä enkä uskalla liikkua, ihan vaan siltä varalta että saattaisin sulaa.


Aijjuu, traconin cossi muuutoksia! Teen ainaki lauantaille Chihiron, chiblin elokuvasta Spirited Away, suomeksi siis Henkien Kätkemä, joka on mun yks varmaa lemppari chiblin leffa ja saa mut aina itkee ihan oudoissa kohdissa!!

Sittwn kuviin, joita jaksoin laittaa aika vähän. Ja aika noloo et täs ei oo yhtää suokist tai niiku mistää mut.

Mä rakastan meijä kantrisaidii.

The end of mökkikuvat. 

Ruotsiin mennessä laivalla oli aivan tajuton auringon lasku!!

Vähän itkahdin. 

Yritän nyt pitää tän blogin elossa, mutta yritän tehdä sen pirteänä, ilman päänsärkyä. 

Torkkelit nousee barrikaadeille

Mulla oli tänään aivan uskomaton Brunssi päivä! Päätä ja jalkoja särkee, plus että vähän äklö olo kaikesta siitä makeasta mitä syötiin, mutta oli se sen arvoista!

Mikä ihmeen Brunssi?

Brunssi on siis yks meijän koulumme torkkelin lukuisista hauskoista, joka vuonna toistuvista perinteistä. Opiskelijat muodostaa erikokosia ryhmiä, jotka päättää itselleen teeman, jonka hengessä sitten toteutetaan piknik tyyppinen pieni kokonaisuus, johon kuuluu puvut, tarjoilu ja muu rekvisiitta.Tuomarit kiertelee arvioimassa näitä kokonaisuuksia ja päättävät top 3. voittajat!

Meidän teema tänä vuonna oli Les Miserables, niinku taisinkin jo aiksemmassa postauksessa ihkuttaa! Se kuitenkin onnistui tosi, TOSI upeasti. Koska tänään oli huono sää, Brunssipäivä järjestettiin koulun sisällä, mut luulen ettei se menoa haitannut! Pistettiin keskelle torkkelin käytävää pystyyn barrikaadi ( Naulakoita, maalaustelineitä, tuoleja, reppuja, lautasia, vaatteita... ) ja asetettiin tarjottavat esiin. Kaikki ruoka oli tosi hyvää ja meillä oli tosi hauskaa! Mun ihana ryhmän ohjaaja kehu meijän kakkua parhaimmaksi, paremmaksi  kun stockkan kakku mitä niillä oli open huoneessa ollut! Ainiin, taustalla soi kokoajan les miserables levy!
KILPAILUSSA me sijotuttiin tokaksi! Eihän se paras sijoitus ollut, mutta meijän koko ryhmä oli aidosti ilonen ja positiivisesti yllättynyt! Hyvä tytöt!                

Kuten jo aijemmin lupasin, otin kuvia: sensuroin kuitenkin tosta ryhmäkuvasta naamat ku en oo varma haluuko kaikki että niitä näkyy!

Kävin kans tänään sovittamassa yhtä tajuttoman söpöä farkkulappuhaalaria. Oon jo pitkään himonnu sellasta ja since oon vihdoin lukion myötä uskaltanu käyttää sellasii vaatteita mistä mä tykkään, varasin sen ja perjantaina palkkiksena haen sen! 

Tein myös päätöksen desuconin suhteen. Olisin voinut mennä mun kaverille yöksi ja pihahengariksi sinne, mutta tulin siihen tulokseen etten viitsi maksaa junalipuista kun mulla ei edes ole ranneketta! 

Otettiin muuten tosi kuuma barrikaadi selfie oscar gaala-selfie tyyliin. 

Vesisota tarkoittaa että ollaan melkein perillä.

VIIMENEN KOE ON TÄNÄÄN TAISTELTU KUNNIALLA LÄPI. 

Tai no en siitä kunniasta tiiä. Onpahan kuitenkin. Viimeinen koe ennen kesälomaa!

 -Huomenna Brunssipäivä koulussa (jonkun sortin teemapäivä), 

-torstaina vapaata 

-perjantaina kokeiden palautus (  JAIKS ),

-lauantaina KESÄLAITUMILLE im so lucky lucky, im so lucky lucky, im so lovely lovely, im so lovely lovely ETTE ARVAA mikä mulla soi päässä. 

Aa oon odottanu kesälomaa pitkän ikuisuuden ja nyt se on vihdoin täällä! 

Nukuin viimeyönä tosi huonosti. puol 1 ajattelin ruveta nukkuu, nukuin sellasta puolunta kahteen asti, ja silloin mä heräsin aivan saatanalliseen selkäkipuun. Tuntu ettei henki kulje ja mikään asento ei ollu siedettävä. Kävin 4 kertaa suihkussa, luin psykologiaa ja neljältä aamulla söin aamupalaa. Sit vasta 5 aikaan tajusin ottaa Buranaa. Viidestä kuuteen nuokuin ja sit kuudelta kömmin omaan sänkyyn tunnin unille. Olin aamulla pienille päikkäreille. 

vähän töttöröö, kunnes sitten pääsin kotiin takas

Meil oli eilen (maanantaina) vesisota Kallion Lukioo vastaan. Se oli aivan supersiistiä! Siellä oli varmaan reilu 200 oppilasta valmiina taisteluun. Kun taistelu sitten puhallettiin käyntiin, toisesta päästä kentää syöksy veden himoiset torkkelit ja toisestä päästä kalliot ja sitten lensikin vesi ja pöllysi hiekka. Ihmisillä oli vesipyssyjä, vesiletku meijän koulun seinästä, vesi-ilmapalloja, isoja pulloja, pieniä pulloja, ämpäreitä, AMME, PAINEPESURI. Siinä sitten opiskelijat riehu sen melkeen tunnin. Sit oli köyden veto skaba, jonka meijän koulu voitti! 

Tässä vielä linkki hesarin kirjoittamaan juttuun meijän vesisodasta! Todellakin oon menossa ens vuonna uudestaan! 

 http://www.hs.fi/kaupunki/a1401085178471?jako=eef233995af8c08088fc7ef8a3cbcc8e&ref=fb-share

Kuva ei siis oo mun, eihän sinne vesisotaan kännykkää voinu raahata. Tän bongasin tapahtuman facebook ryhmästä, joka kaiketi oli löytänyt sen netistä? 

Melkein unohdin! Kiinalainen tulli lähti taas toimimaan normaalisti, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että mun lenzishopin paketti tuli! Ja kattokaa minkä ihanuuden se toi tullessaan! Se on aivan I H A N A taas joutuu itsehillintä koetukselle etten näpräisi sitä koko aikaa.

Tää oli nyt tällanen aika lame  tilannetasaus postaus, mutta yritän tässä joku ilta ladata ihan kunnon postauksen!! Pinky promise ja silleen.

Ilotulituksia ja fanfaareita kiitos, Nakki on palannut!

Tässä sitä taas ollaan. Leikkimässä taas tätä '' leikitään etten oo alottanu blogia uudestaan jo 3 kertaa'' -leikkiä. Mulle on kuitenkin aina sanottu, että yrittäminen on pääasia, ja mähän yritän.

Poistin kaikki mun aikaisemmat kirjotukset, vaihdoin nimen, päivitin kuvauksen ja jopa vaihdoin taustankin ( joka muuten on tumblr:sta ) ja nyt olen valmiina blogin (semi) aktiiviseen ylläpitämiseen.

Koska tää on mun ensimmäinen postaus, on varmaan enemmän kun tarpeellista kertoa vähän kuka mä oikeastaan olen.

Mua sanotaan Nakiksi melkeen kaikkialla. Se alko mun ja mun kaverin Noran tyhmästä vitsistä reilu kaks vuotta sitten, jonka jälkeen se sittemmin on paisunut ihan yleiseksi lempinimeksi, jota melkeen kaikki (- sukulaiset ) käyttää. Joten käyttäkäämme sitä täälläkin.Siis Nakki.
Ikää mulla on 17-vuotta, ja lukio-opintojani suoritan Helsingin Kuvataidelukiossa loppuakohden liukuvaa ensimmäistä vuotta. Harrastuksikseni lasken ehkä elokuvat, musikaalit, kirjat, fandomit ja coneilun aina silloin tällöin.

NIIN. Sitten päästään mun lempiaiheeseen. Näytteliät. Fandomit. Leffat. Kirjat. Sarjat. Näyttelijät. Näyttelijät. Sarjat.

Voisin jaaritella tästä varmaan muutaman tunnin, mutta yritän pitää tän mahdollisimman lyhyenä. Yks mun lempileffoista on joku niinkin basic-tason klasikko kun titanic. Se ei kuitenkaan kerro vielä oikein mitään. Tykkään aika erilaisista leffoista, ellei sellasii ylitaiteellisii taidepölläyksiä lasketa, koska kuten kelle tahansa juntille, ne ei aukea mulle.

Kun katon leffoja, itken yleensä melkein poikkeuksetta. Joskus se on sen tasoista parkumista, että aiheellista olisi päällystää huonekalut jollain vettä eristävällä, niinku vaikka elmukelmulla.
Mun lempi näyttelijöitäkin on paljon, paljon. Aaron Tveit ja Leonardo DiCaprio kuitenkin pyöriskelee mun ajatuksien rajamailla siellä ''my precious bbys'' -kyltin alla.
Sarjoissa en oo mitenkään omaperäinen: BBC Sherlock, Supernatural, Glee, Awkward ( vaik oonki vielki ihan hämilläni koska se ei oo ees hyvä? ) Hannibal, Game of Thrones.. Lista on oikeasti liian pitkä ja lopetan nyt tämän fandom jaarittelun tähän.

Paitsi että. Oon kohta lukenu ensimmäisen Nälkäpeli. kirjan ja oon tosi hämmentyny koska tavallaan pidän siitä mut tavallaan taas en. Joten voitte MELKEIN jo laskea mut sen fandomin sinne ei-niin-kiihkeään fanikuntaan.



Mutta nyt.

Päivittelen taas mahdollisimman pian, sitten kun jaksan. Jos ees sillon. Juksutin. Hehe.

Piirsin tän padilla vapuks, mut tää jotenkin sopii tähän.